Kuka hullu keksi työnteon meidän kiusaksemme?

Osa 2: Työ ja sen tulkinta

 

En ollut arvannutkaan, miten valaisevaa voi olla verrata samasta aiheesta kirjoitettuja erikielisiä Wikipedian artikkeleita toisiinsa! Luin suomeksi ja ranskaksi aiheesta "työ".

Suomenkielinen artikkeli alkaa kuin perinteinen kouluaine: "Työ on moniulotteinen käsite…" ja siirtyy saman tien jaottelemaan työn tyyppejä. Ryhmittelyn lausumaton arvoperusta on palkkatyön ensisijaisuudessa. Poliittisesti uskaliaimmat sanat ovat pimeä, pakko-, lapsi- ja kotityö…

Ranskankielisen artikkelin alusta puolestaan löytyvät itse sanan määritelmät: Ranskan sana "travail" tulee latinan "tripaliumista", joka oli antiikin ajan kidutusväline. Italian "lavoro" perustuu latinan "labor"-sanaan, joka tarkoittaa vaivalloista, uuvuttavaa. Englannin "work" puolestaan on indoeurooppalaista juurta, joka ilmaisee jonkun asian saavuttamista tekemällä. – Näinkö ne yhteiskunnan arvojen eroavuudet jo paljastuvat?

Ranskankielistä artikkelia selatessa silmiin osuu haastavia linkkejä, muun muassa Paul Lafarguen yhteiskunnallinen manifesti vuodelta 1880 "Le Droit à la paresse" (Oikeus laiskuuteen), jossa Lafargue muun muassa julistaa, että "oikeus laiskuuteen on tuhat kertaa tärkeämpi kuin porvarillisen vallankumouksen metafyysisten asianajajien väsäämät keuhkotautiset 'Ihmisoikeudet'" ja määrittelee päivittäisen työajan asialliseksi pituudeksi kolme tuntia. 130 vuoden takainen teksti on siis mitä polttavinta nykypäivää!

Ranskankielisen Wikipedia-tekstin kohdasta "Aiheeseen liittyvät artikkelit" löytyy sana "orjuus". Suomenkielisessä artikkelissa sitä sanaa ei mainita, mutta siinä puhutaan kyllä "vapaaehtoistyöstä" ja "talkoista", joiden varassa "pyöritetään esimerkiksi monia kesä- ja kulttuuritapahtumia" – nyt entisen "festivaaliorjan" sisuksissa kuohahtaa: kyseenalaistaako suomenkielinen Wikipedia yhtään mitään? Tuskin – eikä näköjään ainakaan kohdassa "työ".

"Orjuus"-artikkelin suomenkielisestä versiosta tulee jälleen mieleen kouluajat ja opetuksen tapa pilkkoa tieto helposti nieltäviksi palasiksi: orjuus antiikin aikana, islamilaisessa maailmassa, Amerikassa, nykypäivänä… Tämä on suomalaisittain lohkottua pragmaattista tietoa, jonka näennäisobjektiivisuuteen on sekoitettu suomalaisen yhteiskunnan ideologinen perusmyrkky: "Ota vastaan, kun isoiset jakavat". Koulusta lähtien meille opetetaan, että riittää, kun osaa jaotella todellisuuden osiinsa – mutta samalla ajatteluumme iskostuu  huomaamatta malli, joka ei kannusta kyseenalaistamaan tätä "todellisuutta" eikä pohtimaan sitä, mikä tiedon tällaisen pilkkomisen ja jakamisen poliittinen tavoite mahdollisesti on…

Ranskankielinen orjuus-artikkeli on ryhmitelty haastavammin. Se alkaa orjuuden määritelmästä ja etymologiasta ja kertoo sitten, millä eri tavoilla orjuus on kehittynyt, miten sitä on käytetty hyväksi, mikä on orjuuden taloudellinen arvo, miten orjuudesta on irtauduttu sekä vielä siitä, miten orjuuden teema ilmenee taiteessa ja filosofiassa.

Ranskankielinen teksti siis kehottaa: "Tässä ovat ainekset, ja nyt, mesdames, messieurs, käykäämme keskustelemaan ja väittelemään." Suomenkielisessä versiossa kerrotaan "miten asiat ovat", jotta niistä ei "tarvitse" enää keskustella. Piste.

Kirsi Kinnunen