Saatteeksi:

Kolumnini on pitkä, mutta haluan kertoa tarkkaan, miten kaikki tapahtui. Tuskin moni tämänkään median lukijoista on lähetellyt kirjeitä valtuutetuille ja kansanedustajille. – Ainakin minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Kokemukseni pohjalta voin suositella pöyristelyn antaman käyttövoiman siirtämistä silloin tällöin julkiseen toimintaan.

 

Luin helmikuun lopulla uutisen, jossa kerrottiin, että Jyväskylän työttömien yhdistys joutuu lopettamaan toisen ruokalansa. Syy oli se, että Jyväskylän työvoima- ja elinkeinotoimisto on tulkinnut työttömien ylläpitämän ruokalan "elinkeinotoiminnaksi" ja leikannut yhdistyksen julkista tukea, jottei ravintola-alan kilpailu Jyväskylässä "vääristyisi". Tämä perustuu uuteen lakiin julkisesta työvoimapalvelusta.

Silloin minulla keitti kuin Maijan painekattilalla keittiössä ja tiesin, että jos jättäisin asian sosiaalisessa mediassa päivittelemisen tasolle, oikeudentuntoni jankuttaisi siitä minulle ikuisuuden.

Siis omat toimet sivuun ja töihin työttömien puolesta. Olihan tässä myös konkreettinen esimerkki siitä, miten EU:n amerikkalaishenkinen kilpailunedistämismentaliteetti vaikuttaa direktiivien kautta myös Suomen lakeihin ja miten suomalaiset mallioppilaina soveltavat niitä sumeilematta.

Kirjoitin kirjeen ensin Jyväskylän kaupunginvaltuutetuille – vaikka tiesinkin, että "asiahan ei varsinaisesti heille kuulu", koska TE-toimisto on TEMin eli työ- ja elinkeinoministeriön alainen. Mutta valtuutetuilla on paikallista vaikutusvaltaa ja on tärkeää muistuttaa heitä siitä.

Sitten olivat vuorossa kansanedustajat. Jokaiselle lähti sähköposti kirjeliitteineen sen tiedon siivittämänä, että Jyväskylä ei ollut ainoa laatuaan: Rovaniemellä oltiin valmistelemassa samansuuntaista tulkintaa ja muillakin paikkakunnilla oli jo supistettu ankarasti työttömien yhdistysten julkisia tukia, jotta kilpailu pysyisi yllä eivätkä esim. paikalliset ravintoloitsijat joutuisi kärsimään…

Kirjoitin muun muassa näin:

"Jos vähäosaiset ponnistelevat keskenään tavoittelematta muuta voittoa kuin toisten vähäosaisten hyvinvointi ja tuottamalla valtavat määrät laadullista lisäarvoa sillä suhteellisen vähäisellä tuella mitä heille jaetaan, niin kansalaisen oikeudentajuun on mahdotonta saada taottua perusteluja sille, miksi tällaiselta toiminnalta katkaistaan siivet."

Muistutin myös, että työttömien ruokalat ovat lähtökohtaisesti muuta kuin elinkeinotoimintaa. Siinä missä yrittäjän moottorina on kassakoneen kilinä, työttömien ruokala antaa asiakkaittensa istua yhden kahvin edessä niin pitkään kuin huvittaa. Työttömien yhdistykset ottavat kontolleen julkisille palveluille kuuluvaa tehtävätaakkaa: ruokaloissa pidetään yllä terveyttä ja fyysistä toimintakykyä, ne voimaannuttavat ja kannustavat yhteisöllisyyteen.

 

En ollut koskaan aiemmin ryhtynyt tällaiseen operaatioon, joten jäin kiinnostuneena odottamaan vastauksia. Valtuutetuilta niitä tuli viisi (3 vihreää, 1 persu, 1 keskusta – vihreiden vastauksista kaksi oli aivan vastakkaisia). Eduskunnasta taas sain 16 vastausta (3 kesk, 3 kok, 3 vas, 3 vihr, 2 krist, 1 sos.dem, 1 persu).

Pekka Haaviston (vihr) automaattinen vastaus pyysi lähettämään "tietoturvasyistä" sähköpostia eri osoitteeseen kuin eduskuntaan. – Kyllä kansanedustajan pitää olla saavutettavissa eduskunnan osoitteesta, tuumin, enkä lähettänyt viestiä eteenpäin.

Suurimman ilon tuotti eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta: viisi vastanneista oli valiokunnan jäseniä. Nopein kaikista, valiokunnan puheenjohtaja Arto Satonen (kok), vastasi lauantai-iltapäivällä ennen kuin olin edes ehtinyt lähettää meilini kaikille: "Lain tulkinnan pitäisi olla se, että elinkeinotoimintaa on vain sellainen työttömien yhdistysten järjestämä toiminta, joka suoraan kilpailee jonkin yrityksen kanssa. Jos asiakkaista pääosa on työttömiä ja muita vähävaraisia, jotka eivät käyttäisi normaaleja lounaspalveluja, niin tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Tämä on luettavissa myös työelämä-ja tasa-arvovaliokunnan lakia käsitelleestä mietinnöstä."

Mietinnön saatoin lukea valiokunnan jäsenen Merja Kyllösen (vas) ansiosta, joka lähetti siitä kopion. Siitä paljastui, että elinkeinotoimintaa ei lakiehdotuksessa määritellä, mutta TEM oli suunnitellut lain soveltamiseen ohjeen, joka torpedoi tehokkaasti julkisen tuen myöntämismahdollisuudet työttömien ruokalan tapaiselle toiminnalle. Tukea myönnettäisiin käytännössä ainoastaan, jos työttömät söisivät vain "satunnaisesti". Päivittäinen ruokailu olisi näin TEMin ohjeen mukaan osa "kilpailuolosuhteita" eikä ansaitsisi tukea… Valiokunta puolestaan näytti mietinnössään noudattavan sekä inhimillisyyden että talonpoikaisjärjen periaatteita.

Toinen ilon aihe oli vasemmistoliitto. Se oli ainoa puolue, jonka jäsenien vastauksissa näkyi selkeä yhteinen yhteiskunnallinen linja sekä yhteinen positiivinen paatos (kiitos teille, Merja Kyllönen, Jyrki Yrttiaho ja Erkki Virtanen).

Vihreiden rivit hajosivat niin henkilökohtaisissa kuin poliittisissa kannanotoissa. Outi Alanko-Kahiluoto kertoi ehkä parhaiten koko joukosta, mitä oli itse tehnyt ja miten asiaa on on tulkittu ja miltä pohjalta. Hän myös kertoi olleensa jo yhteydessä työministeri Sinnemäen "esikuntaan", josta oli luvattu "tutustua tähän tapaukseen".

Kokoomuksen vastaukset olivat Arto Satosta lukuun ottamatta yhtä tyhjän kanssa: "Kiitos viestistä". (Etkö sinä, Kimmo Sasi, ole sen vertaa oppinut valehtelemaan, että olisit edes kirjoittanut että kiitos "kiinnostavasta" viestistä?!) tai "Kiitos viestistänne ja evästyksestänne." (Ette kai te piruile minulle, peruspalveluministeri Paula  Risikko?)

Keskusta näyttää hallitsevan kohteliaan viestinnän kokoomusta paremmin, sillä tyhjyyttä kumiseva sisältö oli osattu fraseerata sievästi: "…tällä vaalikaudella asialle ei voi enää tehdä mitään…" (Jos tulet valituksi, niin vieläkö muistat toimenpidealoitelupauksesi, Lauri Oinonen?), "…Otan asian keskusteluun elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen kanssa…" (Juuri sinun puolueesi ministerin virkamiehet ovat laatineet tulkintaohjeen työttömien etuja vastaan, Markku Rossi!), "…Yritän toimia parhaani mukaan asiassanne…" (Ei se ole minun vaan meidän asiamme, Inkeri Kerola!)

Kristilliset joko kiittivät viestistä ("Yt. Kari" Kärkkäinen) tai kertoivat, etteivät voi yksittäiseen tapaukseen "kansanedustajana suoraan puuttua, koska lainsäädäntövalta ja tuomiovalta (lain soveltaminen) on Suomessa erotettu toisistaan". (Riittääkö sinusta, Päivi Räsänen, kansanedustajalle tosiaan se, että hän pyrkii "yleisellä tasolla vaikuttamaan tämän tyyppisiin tilanteisiin"?! Kenelle sinä olet lähettänyt kirjeen tästä asiasta?!)

Demareiden ainoa vastaus tuli Jacob Södermanin avustajalta, joka kertoi että viesti on lähetetty edelleen Jukka Gustafssonille (sd) toiveena, että sos.demit "tekisivät asian eteen jotakin, jolla saataisiin yleistä huomiota ja voitaisiin pikaisesti puuttua viestittämääsi epäkohtaan ". (Muuten kiva, mutta "yleinen huomio" on jo aivan riittävä Suomen työttömien ja heidän läheistensä parissa. Sitä paitsi konditionaalit ja konkretian "toivomiset" eivät riitä minulle äänestäjänä, Jacob Söderman.)

Pohjanoteeraus – oli se sitten tarkoitettu vitsiksi tai ei – singahti perussuomalaisten Raimo Vistbackalta: "Oiskohan tuolla EU:lla jotain tekemistä noiden uustulkintojen kanssa??" Eikä vastauksessa sitten muuta lukenutkaan.

Jatkon kannalta lohdullisin vastaus tuli työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan Jyrki Yrttiaholta (vas), joka kertoi, että valiokunta on päättänyt tarkastella tulkintalinjaa käytännössä. Satonen kertoi vielä, että valiokunta on saanut joidenkin paikkakuntien linjan myös muuttumaan.

 

Pari huomiota: Minusta oli outoa, että kaikki vastaajat eivät "tunnustaneet väriä" eli eivät lisänneet puolueensa lyhennettä nimensä perään. Toinen asia, jota ihmettelin, oli ympäripyöreisiin fraaseihin turvautuminen. Voisiko joku kouluttaja kertoa edustajille, että he herättäisivät enemmän luottamusta, jos he selvittäisivät, mitä asiassa on tehty, mitä mahdollisesti ollaan tekemässä, mitä he itse aikovat tehdä tai ovat tehneet. "Toivomisen" he voisivat jättää kansalaisille.

Lähetin molemmat kirjeeni tietenkin myös Jyvässeudun Työttömät ry:lle jonka toiminnanohjaajalta Eija Tuohimaalta sain maailman sydämellisimmän vastauksen, joka oli myös tiedollisesti kaikkein ytimekkäin.

Vielä halusin välittää ne tiedoksi myös Jyväskylän TE-toimiston johtajalle Vuokko Marttilalle. Meni kaksi päivää ja viisi sähköpostia TEMin ties mihin sijoitetun viestikeskuksen kanssa (mm. sain kaksi kertaa vastauksen "Ilmoittaisitko minkä TE-toimiston asiakas olet?" – ilman lähettäjän nimeä!!) ennen kuin sain johtajan nimen ja yhteystiedot selville. TE-toimiston nettisivuilta kun ei löytynyt minkäänmoista organisaatiokaaviota. Lähetin viestin Marttilalle kaksi viikkoa sittten. Odotan hänen vastaustaan edelleen.

 

Kirsi Kinnunen

Lisäys:

Pyydän anteeksi kansanedustaja Aila Paloniemeltä (kesk), joka myös kuului tyylikkäisiin vastaajiin. Sain häneltä vastauksen välittömästi - myöhään perjantai-iltana - ja hän kertoi ponnistelleensa työttömien puolesta Jyväskylän prosessin alusta lähtien - oli muun muassa vaatinut ministeri Pekkarisen kanssa verottajan päätöksen muuttamista. Hän putosi pois kommenteistani, koska vastasi Jyväskylän kaupunginvaltuutettuna. Näin keskustan vastaajien määrä nousee neljään.