Vaihdoimme mielipiteitä kasvissyönnistä työkaverini, eettisesti valveutuneen nuoren miehen kanssa. Puolihuolimattomasti heitin, että samaa värähtelyähän tässä kaikki ollaan. Viittasin luonnontieteissä yleisesti totena pidettyyn atomitason värähtelyyn, mutta työtoverini ilmeestä saatoin päätellä tipahtaneeni hänen silmissään esoteeristen new age -hörhöjen luokkaan.

 Asetuin suosiolla oudokiksi, mutta jäin miettimään, miksi usko ihmisen ylivertaisuudesta muihin luontokappaleisiin nähden elää niin voimakkaana.

 Kun 1980-luvulla opiskelin käyttäytymistieteitä, eläinten ajattelusta tai tunteista ei puhuttu sanaakaan. Sittemmin tieto ja ymmärrys eläinten kyvyistä ovat lisääntyneet huimasti. Varis ei pelkästään osaa käyttää työkaluja, vaan vielä opettaa niiden käytön poikasilleenkin. Alkeellisimmatkin tohvelieläimet ja amebat kykenevät vuorovaikutukseen.

Mutta myös kasveista tiedetään monia asioita, joita vielä muutama vuosikymmen sitten ei osattu kuvitellakaan. Akasia, jota kirahvi puraisee, ei pelkästään muutu itse myrkylliseksi, vaan varoittaapa vielä kavereitaankin tekemään samoin. Kirvojen uhriksi joutunut kasvi hälyttää leppäkertut paikalle. Yksi Helsingin yliopiston huippuyksiköistä on keskittynyt kasvien kommunikaation tutkimiseen.

 Eettiset kasvissyöjät vetoavat siihen, että on olemassa ylempiä ja alempia elämänmuotoja. Alemmilta puuttuu tietoisuus, joten niitä voi hyödyntää kuten parhaaksi kokee.

 Elävän olennon kyky havaita ja kommunikoida eivät kuitenkaan ole riippuvaisia silmistä, korvista tai keskushermostosta. Elävien olentojen jakaminen kasveihin ja eläimiin on täysin ihmisen työtä. Jaon perusteet ovat mielivaltaiset, ja on todennäköistä, että jokin toinen luontokappale tekisi luokittelun täysin toisin perustein. Jopa dna:n tasolla erojen tekeminen elävän kesken on vaikeaa – ihmisen geenistö kun ei paljoakaan poikkea hiivan vastaavasta.

 Me elävät olennot olemme tuomittuja syömään toisiamme, siitä ei pääse mihinkään. Sika tai sipuli ravintona ei sinällään ole toistansa eettisempi valinta. Luontokappaleiden huono kohtelu on epäeettistä ja tuomittavaa, mutta syödyksi – tai vähintäänkin lannoittavaksi tuhkaksi – me päädymme joka tapauksessa jokainen ennen pitkää.

 Kasvissyönti on ihan ok, mutta sen eettisyyteen vetoaminen on hieman hörhöä. Ilmastonmuutoksen torjunta on perusteluna pätevämpi. Siinä on sekin hyvä puoli, ettei se edellytä puhdasoppisuutta.

Maippi Tapanainen

Maailman Kuvalehdessä 7-8 julkaistun jutun raakaversio.