Suuria ikäluokkia on syytetty milloin mistäkin, välillä aiheetta ja usein aiheesta. Ankarasti tekee minunkin mieleni kirota, kun ajattelen sitä, mitä he ovat minulle ja muille pikkusisarilleen ja -veljilleen tehneet. Pajamäen Oskulta ja hänen ikätovereiltaan ne ruojat veivät vain työt ja rahat, meiltä meni usko ihmiseen.

Kun me oltiin pieniä ja vähän isompia näytti siltä, että kaikki menee hyvin. Esitaistelijan roolin ottaneet isosiskot ja -veljet painoivat täysillä päin konservatiivista maailmaa. Maailma jousti ja antoi periksi. E-pilleri tuli ja ihmiset saivat harrastaa seksiä muutoinkin kuin avioliitossa ja lisääntyäkseen, ja muulloinkin kuin saunailtana peiton alla. Tukka sai kasvaa, punaviini virrata ja pössy palaa. Ja rokki soi. Mutta tärkeämpää kuin seksi, huumeet ja rokkenrolli oli kuitenkin heidän meille nuoremmilleen välittämä usko ihmisten haluun ja mahdollisuuksiin elää sovussa toistensa kanssa, kilpailematta ja kannustaen. 

 

Hippeilyn jälkeen sisaruksemme aktivoituivat poliittisesti, ja pipo tai vanne alkoi kiristää yhä useamman pään ympärillä. Vapaa seksi muuttui pöksylähetykseksi ja rauhanvoimat alkoivat marssia jyrmyin askelin. Politisoituminen ei kuitenkaan ollut meidän kannaltamme pahinta. Pahin tapahtui vasta sen jälkeen.

 

Politisoitumistaan seuranneina vuosina sisaruksemme nimittäin epäpolitisoituivat. He vanhenivat ja keski-ikä junttasi ennen niin rohkeat ja vapaamieliset isosiskomme ja -veljemme tiukasti keskiluokkaan. Arvoiltaan heistä tuli konservatiivisempia kuin meidän yhteiset vanhempamme koskaan olivat olleet. Tärkeimmäksi koko maailmassa kävi oma nahka ja sen suojelu.  

 

Sodan jälkeiseen köyhyyteen syntyneet sisaremme löysivät turvan tavarasta ja sen haalimisesta. Samaan materialistiseen lapsenuskoon he kasvattivat myös jälkeläisensä. Köyhät, vangit, juopot ja muu joutoväki, joiden hyvinvoinnista he nuoruudessaan niin kovasti kantoivat huolta, saivat palata entisiin asemiinsa, luukutettavaksi ja kyykytettäväksi. 

 

Me höynätetyt pikkusiskot ja -veljet jäimme vuosikymmeniksi tyhjän päälle. Se maailma, johon me kasvoimme, loppui jo ennen kuin edes alkoi. Nyt, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, me itsekin jo melkoisen ikääntynyt nuorempi väki odotamme, joko viimein veljet ja siskot kuulevat kumman soiton ja palauttavat uskomme ihmiseen. Vanhana kun ihmisillä on kuulemma taipumus löytää uudelleen nuoruutensa ihanteet.