Kävin toissa viikolla kahdessa työhaastattelussa. Ensimmäinen ehdokas oli kansainvälinen vakuutusyhtiö, jonka päätoimiala on veronkierto luxemburgilaiseen tapaan. Idea on yksinkertainen: rikkaat ihmiset ostavat ”vakuutuksen”, jonka sisälle paketoidaan kaikenlainen osakekeinottelu. Kun osakkeita myydään ja myyntivoittoa saadaan, voitosta ei tarvitse maksaa veroa, koska oikeastaan mitään osakkeita ei ole. On vain vakuutus. Tominta on laillista, sillä lainsäätäjä ei ole nähnyt tarpeelliseksi tukkia porsaanreikää. Moraalikysymyksiin emme haastattelussa paneutuneet.

Toinen ehdokas oli eräs päiväkoti, joka etsi lastentarhanopettajaa paimentamaan pankkiirien jälkikasvua sillä välin, kun he itse ahertavat työssä.

Molempiin haastatteluihin menin avoimin mielin. Täkäläisillä työmarkkinoilla minun humanistinprofiilillani ei ole paljon kysyntää. Pitää ottaa se työ, jonka saa ja sillä sipuli.

Vakuutusyhtiössä avoinna ollutta assistentin paikkaa varten hankin tumman jakkupuvun, istuin tyyriinä tyylikkäällä nahkanojatuolilla ja vastailin lukemattomiin kysymyksiin. Haastattelu kesti tuntikausia ja tapasin kaikenkaikkiaan viisi erilaista mustaa pukua, suittua tukkaa ja kallista kravattia. He halusivat tietää minusta kaiken ja testasivat osaamistani ja motivaatiotani monin eri konstein. Myös henkilökohtainen omaisuuteni kiinnosti heitä. Se asia oli tosin äkkiä puhuttu. Haastattelun jälkeen olin kuin jyrän alle jäänyt ja kyseessä oli vasta rekrytointiprosessin ensimmäinen kierros.

Päiväkodissa minua haastatteli viisikymppinen, ilmeisen rasittunut, venyneeseen villapaitaan sonnustautunut naisihminen. Haastattelu kesti noin puoli tuntia ja tärkein kysymys tuntui olevan, voinko ryhtyä kokopäivätyöhön ja pystynkö aloittamaan riittävän pian. Myös koulutusta ja kokemusta sivuttiin, mutta vain ohimennen.

Haastattelujen jälkeen tunsin valtavaa syyllisyyttä ja häpeää itseni ja koko ihmiskunnan puolesta. Minun rahojani ja omaisuuttani saavat hoitaa vain huippukoulutetut, asiaan vihkiytyneet ekspertit, mutta lapseni jätän kyllä kenelle tahansa. Kaikki hyvin, kunhan rahat ovat turvallisissa käsissä. Lapsilla ei niin väliä.