Kun ryhdyimme julkaisemaan epäsosiaalista mediaa noin vuosi sitten, suunnittelin, että kirjoittaisin kolumnivuoroillani kaikista Suomen puolueista, aina viimeistä ipusta myöten. Persuja ja kepuja jaksoin ruotia, mutta sitten en enää viitsinytkään. Mitäs noista. Tämä liikkuva äänestäjä on jo liukumassa puoluekentän ulkopuolelle. 

Ikään kuin lautakasat, vaalirahat ja muut maantavat eivät olisi riittäneet jo sinällään, ne näyttävät myös johtaneen siihen, että puolueissa on menetetty viimeinenkin älynvalo ja järjenhäivä. Hyvät veljet ja siskot ihmettelevät, miksi kansa napisee, mutta isoveljet sanovat ”so what”.

Ideologian sijaan puolueiden linjaukset syntyvät kokoomuslaisen kansanedustajan omistaman firman tekemien mielipidemittausten perusteella ja perussuomalaisten maahanmuuttovastaisuus leviää ääntenkalastelijoiden joukossa kuin klamydia parinvaihtajien kesäretkellä. Perusteluksi jokainen puolue on vielä toistaiseksi vaivautunut kehittämään omat syynsä. Yhdet vastustavat muita kuin huippuosaajia, toiset keikkatyöläisiä ja kolmannet humanitaarisista syistä maahan pyrkiviä.

Kyselyiden lisäksi puolueita avustavat ideologisessa työssä mainostoimistot. Äänestäjiä aliarvioivat toivot, asiat ja unelmat aiheuttavat korkeintaan laimeaa myötähäpeää, jos enää sitäkään. Ei puhettakaan tilanteesta, jossa linjanveto olisi puolueiden tehtävä ja samoin ajattelevat ihmiset osaisivat hakeutua todellisten hengenheimolaistensa pariin.  Nyt heille tarjotaan samastumiskohteiksi tv:stä tuttuja helppoheikkejä, joiden ajatukset ovat kirkkaita kuin Mätäoja. Oikeiston ehdokkaat ovat kauniimpia, kertoo tutkimustulos.

Ikävintä on kuitenkin se, että ne puolueet, joita periaatteessa voisin kuvitella äänestäväni – ja joita olen joskus jopa äänestänyt – ovat rapautuneet ja kadottaneet juuri sen, minkä vuoksi niitä joskus äänestin.

Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki ilmoitti viime kesänä, että puolueen hallituspolitiikan kannatus mitataan vaaleissa. Minä voin ilmoittaa oman kantani jo nyt: kannatusta ei ole, ei tippaakaan. Se hupeni hallituskauden mittaan pakkasen puolelle.

Vasemmalle katsoessa näkymä taas on kuin luokkataistelun jäljiltä. Ja köyhät näyttävät saaneen köniinsä tälläkin kertaa. Paskat niistä, ne kun jättävät äänestämättä joka tapauksessa. Parempi haroa keskiluokkaa niin kuin kaikki muutkin tekevät.

Pohjamutaisesta turhautumisesta huolimatta minun on mahdoton ymmärtää ihmisiä, jotka protestimielessä äänestävät perussuomalaisia. Miten kukaan voi tavoitella muutosta äänestämällä puoluetta, jonka mielestä vanha on uusi uusi ja jonka ideologinen guru typistää ajatuksensa iskulauseiksi?

Vaaleissa ajattelin jättää valkoisen lipun. Se riittäköön antautumisen merkiksi järjettömyyden edessä.