Suomalainen media ei tarvitse sensuuria, siitä pitää toimittajien itsesensuuri huolen. Esimerkiksi silloin, kun pitäisi kirjoittaa asiallisesti laittomiksi luokitelluista huumeista, itsesensuuri iskee keskivertotoimittajaan nopeasti ja varmasti kuin sokkopaarma.

Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että kun muutama päivä sitten YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan, EU:ssa korkeassa asemassa ollut Javier Solana, perulainen kirjailija Mario Vargas Llosa ja kuusitoista muuta fiksuna pidettyä ihmistä julkaisivat raportin, jossa he tiukasti ja perustellusti vaativat niin sanotun huumeidenvastaisen sodan lopettamista, yksikään suomalainen media ei uutisoinut asiaa sanallakaan.

Raportissaan Annan ja kumppanit toteavat, että huumeidenvastainen sota on paitsi hyödytön myös järjetön. Siinä on kuollut ja kuolee jatkuvasti enemmän ihmisiä kuin huumeisiin ikinä – pelkästään Meksikossa uhrien määrä lasketaan kymmenissä tuhansissa. Huumeiden saatavuuteen tai järjestäytyneen rikollisuuden määrään sodalla sen sijaan ei ole ollut vaikutusta.

Suonensisäisten huumeiden käytön kriminalisointi on tärkein syy piikin kautta tarttuvien tautien, hiv:n ja hepatiittien, leviämiseen. Rappioheroinisti on yhtä sairas kuin rappioalkoholisti, eikä kummankaan rankaisemisesta koidu kenellekään hyötyä. Maassa makaavan potkiminen on joka tapauksessa tyhmää ja rumaa.

Ensitöikseen herraseura kuitenkin laillistaisi marihuanan, sillä heidän mielestään huumesodan uhreja ovat myös kannabiksen viljelijät ja käyttäjät. Maailman vankiloissa viruu miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole tehneet mitään pahaa kenellekään. Sen sijaan käytön kriminalisointi on tuhonnut heidän elämänsä ja perheensä. Ja tuottanut vielä yhteiskunnalle koko joukon kustannuksia.

Ja aina joku myös hyötyy. Tässä tapauksessa hyödyn keräävät huumekartellit ja -kauppiaat, joiden laajamittaisista bisneksistä ei koidu edes veroeuroja.

Isokenkäisten komissio ei ole liikkeellä yksinään. Niin maailman terveysjärjestö WHO, Euroopan Unioni kuin YK:kin ovat julkaisseet tutkimuksia ja raportteja, joissa on esimerkiksi suositeltu kannabislääkkeiden tutkimukseen panostamista. Jo nyt tiedetään, että on mieletöntä koukuttaa kipupotilaita heroiininsukuisiin opiaatteihin vain siksi, että huomattavasti vähemmän haitalliset kannabistuotteet ovat laittomia.

Annan, Solana ja kumppanit ovat tutkimuksensa lukeneet ja asiansa ymmärtäneet. Mutta miten ymmärrys ja tieto leviää, jos tiedotusvälineet vaikenevat faktoista. Pelätäänkö toimituksissa kenties, että pelkkä huumeista puhuminen ilman asiaankuuluvaa moraalista opetusta ja Ritva Santavuori -vaikutteista laittomuuslauselmakehystystä johtaisi siihen, että kansa pössyttäisi ja piikittäisi itseään päivät pitkät?

Myös raportin laatijat vaikuttavat olevan tietoisia siitä, kuinka tehokas median itsesensuuri huumeiden kohdalla on. Ainakin he suorastaan kehottavat toimittajia murtamaan tabun ja avaamaan keskustelun.