Presidentti on nyt valittu. Kansa on puhunut ja pulinat pois. Sen verran nyt kuitenkin pulisen, että oletko koskaan miettinyt, mitä oikeita töitä presidentti tekee? Siis sen kuuluisan arvojohtamisen lisäksi?

Presidentillä ei ole enää vuosikausiin ollut sisäpoliittista valtaa. Maaliskuussa voimaan astuvan lain mukaan presidentillä ei myöskään ole enää asiaa EU-pöytiin. Euroopan unioniin liittyvät kysymykset ovat sisäpolitiikkaa ja sitä kautta hallituksen heiniä, vaikka enemmistö suomalaisista ei sitä vieläkään tajua.

Lakiuudistuksen myötä presidentin kontolle jää enää ulkopolitiikka ja sekin yhteistoiminnassa hallituksen kanssa. Ulkopolitiikka tarkoittaa käytännössä suhteita Venäjään, mutta koska Suomen ja Venäjän raja on EU:n ja Venäjän välinen raja, suomalaisilla ei siihen ole paljon sanomista. Suomi ei voi itsenäisesti päättää esimerkiksi venäläisten viisumivapaudesta, sillä kysymys on ilman muuta koko Euroopan unionin ulkopolitiikasta.

Käytännössä presidentin valtaoikeuksiin kuuluvia ulkopoliittisia kysymyksiä ovat lähinnä venäläisten mökkikaupat Suomessa. Ainoa näköpiirissä oleva, presidentin hommiin kuuluva ulkopoliittinen ongelma on se, että suomalaiset eivät voi ostaa mökkitontteja Venäjältä, mikä on hiukan epistä. Tässä olisi nyt Niinistölle näytön paikka. Jos Sauli ei seuraavan kuuden vuoden aikana saa tätä tonttiasiaa kuntoon, hänen on mahdollista hakea jatkokaudelle. Mutta jos se ei sitten vieläkään onnistu, peli on pelattu. Sama tyyppi ei voi olla presidenttinä 12 vuotta kauempaa, vaikka mökkitonttiprojekti olisi kuinka kesken.

Nyt kun rahaa on poltettu satojatuhansia euroja presidentinvaalikampanjointiin, ja Sauli Niinistö on noussut valtaistuimelle, on aika miettiä, kuinka tärkeästä asiasta onkaan kysymys. Vanhan perustuslain aikaan presidentti nimitti hallituksen muodostajan eli pääministerin, hän saattoi hajottaa eduskunnan ja määrätä uudet vaalit. Uuteen perustuslakiin jätettiin tuo mökkihomma.
Onnea haastavaan tehtävään Sauli Niinistö.

Susanna Ahonen
Kirjoittaja kiukuttelee, kun ei muutakaan voi.

(Kirjoitus on julkaistu alun perin Maailman Kuvalehdessä)