Minä olen huono maahanmuuttaja. Juuri sellainen, jota edesmenneen Tony Halmeen kannattajat Suomessa vihaisivat kovaan ääneen ja ilman armoa. Täällä minä asun luxemburgilaisten isien mailla ja olen kiittämätön, vaikka he hyvää hyvyyttään antavat minun olla.

En osaa luxemburgin kieltä enkä aio edes opetella. Kieli on ruma, epäkiinnostava ja hyödytön. Yhtä tarpeeton maailmalla kuin suomi, kolttasaame tai porin murre.

En laita lapsiani paikalliseen kouluun, vaan vaalin heidän omaa äidinkieltään kuin kallista pyhäinjäännöstä. He katselevat suomen- ja englanninkielisiä televisio-ohjelmia ja kuuntelevat lähinnä suomalaista ja englanninkielistä musiikkia. Myös ranskan- ja saksankieliset ohjelmat kiinnostavat, mutta luxemburginkielinen radiokanava vaihtuu toiseen alle nanosekunnissa.

Minä en ole kovin kiinnostunut luxemburgilaisesta kulttuurista. En ole törmännyt yhteenkään kiinnostavaan paikalliseen kuvataiteilijaan, teatterintekijään tai edes kirjailijaan. Museotkin ovat heikkotasoisia. Kiasmaan verrattuna täkäläinen nykytaiteen museo on lähinnä vitsi. Pariisi ja Brysseli ovat parin tunnin matkan päässä. Käyn jommassa kummassa, jos mielin korkeatasoisia kulttuurielämyksiä.

En edes tiedä, miten nämä ihmiset viettävät juhlapyhiään. Minä vietän suomalaisen kirjallisuuden päivää ja tuputan lapsilleni Seitsemää veljestä. Suomalaisena isänpäivänä askartelemme kortteja ja leivomme kakun. Vappuna hankin lapsille ilmapallot ja menemme isolla porukalla puistoon piknikille. Juhannuksena grillaamme ja kutsumme vieraita kotiimme.

Katoliset juhlapyhät ovat minulle herttaisen yhdentekeviä. En usko jumalaan enkä kirkkoon enkä näin ollen niitä juhlikaan. Hyvää niissä on se, että lapsilla on lomaa koulusta, ja minä voin lähteä perheeni kanssa matkoille.

Luxemburgilainen ruoka on tylsää ja pahaa. Perinteinen keittiö tarkoittaa sianpotkaa ja perunaa eri muodoissa. Mieluiten syön ja valmistan ruokia, jotka ovat tyypillisiä ranskalaiselle tai italialaiselle keittiölle. Luksilaiset saavat järsiä sikaansa kaikessa rauhassa.

Minulla ei ole yhtään luxemburgilaista ystävää. Jos joku mukava luksilainen minua lähestyisi ja pyytäisi kaverikseen, ilman muuta ryhtyisin hankkeeseen. Mutta en hakeudu aktiivisesti heidän seuraansa. En osallistu paikalliseen yhdistystoimintaan enkä politiikkaan. Tiedän, että sellaista täällä harrastetaan, mutta koska olen kielipuoli, minulla ei ole oikein osaa eikä arpaa siinä touhussa.

Minä seurustelen muiden maahanmuuttajien kanssa. Parhaat kaverini ovat Liettuasta, Puolasta, Kanadasta ja Skotlannista. Näiden maiden kulttuurista olen viimeisen kahden vuoden aikana oppinut enemmän kuin tästä paikallisesta. Ystävänikään eivät puhu luxemburgia. Kommunikoimme englannin kielellä ja se riittää meille.

Kaikesta huolimatta minun on ihan hyvä olla täällä. Maahanmuuttajaporukoissa on hauskaa ja leppoisaa. Ihmiset ovat suvaitsevaisia ja kiinnostuneita. Juhlia ja sosiaalisia tapahtumia on niin usein, ettei kaikkeen ehdi edes osallistua. Minulla on kivoja harrastuksia ja mukava pikku duuni. En tunne jääväni mistään paitsi enkä koe häiritseväni luxemburgilaisten elämää, vaikken heidän kulttuuristaan paljon tiedäkään. Mitä pahaa siinä on, että elää hissuttelen tätä omaa pientä juttuani täällä? Noudatan lakeja, teen työni ja hoidan lapseni. Se riittää minulle ja todennäköisesti myös luxemburgilaisille, sillä kukaan ei ole pyytänyt minua poistumaan.

Susanna Ahonen