Presidenttiehdokkaiksi ovat ilmoittautuneet muiden muassa Sauli Niinistö sekä Paavot Lipponen ja Väyrynen. Kun poikia oikein tarkasti katsoo, niin eihän niissä oikeastaan ole mitään eroa. Joku voi tehdä jossain vaiheessa irtioton ja vastata toimittajan neljättäsadatta kertaa esittämään Nato-kysymykseen ”Jyrkkä ehkä”, mikä median pyynnöstä järkyttää muutaman kansanedustajan tunteita sen verran, että toimittajat voivat kutsua tapahtumia kohuksi. Mutta siinäpä se.

Äijät ovat kuin tupu, hupu ja lupu, puhetta tulee jokseenkin keskeytymättä ja yksi voi vallan hyvin jatkaa siitä, mihin toinen lopetti. Eikä puhujanvaihdosta edes huomaa. Ei ainakaan puheen sisällöstä.

Miksi siis järjestää kalliit vaalit, miksei valittaisi kolmikko huutoäänestyksellä tai poikkeuslailla presidentti-trioksi? Säästyisi aikaa, rahaa, hermoja ja YLE:n ohjelma-aikaa. Muun muassa.

On hyvä, että presidentin on tapana luopua puolueen jäsenkirjasta. Presidentit voisivat lopultakin myöntää, että välillä ajatukset menevät niin sekaisin, että aamulla pitää kilauttaa kaverille ja kysyä, mitä mieltä tuli illalla oltua. Ja miltä sekin nyt näyttäisi, jos presidentillisessä kukkakimpussa huomiosta kilpailisivat ruusu, ruiskukka ja apila. Ei miltään ja jos, niin pahalta.

Populaarikulttuuri vetoaa kansaan ja kiehtova mahdollisuus olisikin jakaa presidenttien roolit Disneyn kolmen pienen porsaan mukaan. Valitettavasti Veli Pontevan paikasta tulisi kuitenkin liian kova kaplakka ja kädenvääntö ja konsensus häiriintyisi, kun kaikki paavot ja sauli haluaisivat olla järkeviä tiilitalon rakentajia.

Vaikka tosiasiassa maailma on sellaisella mallilla, että hilpeille muusikoille on huomattavasti enemmän tilausta kuin kieltäymystä saarnaaville kurttuotsille. Tunnetusti on olemassa tilanteita, joissa rypistely on joka tapauksessa auttamattomasti myöhässä.

Presidenttikolmikon luontevin ja kätevin tapa järjestäytyä on ilman muuta oraakkelisoituminen presidentinlinnaan. Presidenteiksi julistamisensa jälkeen paavot ja sauli vetäytyvät linnaan luostarimaisiin oloihin ja alkavat vastata kansan kysymyksiin suorassa tv-lähetyksessä, jota voi seurata myös internetissä.

Yksi oraakkelipresidenteistä puhuu totta, toinen valehtelee ja kolmas tekee jompaakumpaa. Eikä kukaan tietenkään tiedä, kuka on kukin. Eikä sillä ole väliäkään, niin lähellä toisiaan oraakkelien vastaukset ovat.

Maippi Tapanainen